Ilkka Kanervan mietteitä sotesta, maaliskuu 2018

Olen ollut viime viikkoina hämmästynyt siitä, kuinka kiihkomielisesti vireillä olevaan sote- ja maakuntauudistukseen suhtaudutaan. Kyse on suuresta muutoksesta, mutta mitään vallankumouksellista ei ole tapahtumassa. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että sotessa tavoitteena on, että ihminen pääsee perusterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolle haluamassaan aikataulussa ja jos jatkotoimia tarvitaan, kaiken pitää sujua järkevällä tavalla, siis integroidusti niin kuin sanotaan. Maakuntauudistuksessa taas yhteen lyödään useita olemassa olevia organisaatiota, jotta Suomessakin toteutuisi muun Euroopan lailla maakunnallinen demokratia. Ei uusia hallinnon tasoja, vaan päinvastoin kootaan yhteen lukuisa määrä nykyisiä ja hoidetaan se kansanvaltaisella tavalla eli järjestetään vaalit kuten lähes kaikkialla muualla Euroopassa.

Moni keskusteluun osallistunut sulkee silmänsä yhteiskunnalliselta todellisuudelta. Pahin kirosana näyttää olevan ihmisten valinnanvapaus terveydenhuollossa. Valinnanvapaudellahan tarkoitetaan sitä, että halutessasi voit julkisen terveysaseman sijasta valita myös yksityislääkäriaseman.

Pitää muistaa, että yksityiset palvelut ovat jo nyt voimakkaasti läsnä terveydenhuollon tarjonnassa. Yli puolet pienten lasten vanhemmista on ottanut jälkikasvuaan varten vakuutuksen, jolla pääsee yksityislääkärin vastaanotolle lähes poikkeuksetta muutaman tunnin varoitusajalla. Uudistus tähtää siihen, että myös ne, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä, voisivat paremmin tienaavien lailla turvautua yksityisiin palveluihin. Hinta tulee olemaan sama riippumatta siitä, hakeutuuko yhteiskunnan vai yksityisen palvelun piiriin.

Kyse ei myöskään ole yksityistämisestä, kuten jotkut uudistuksen vastustajat väittävät, vaan ulkoistamisesta. Näillä kahdella käsitteellä on saman verran eroa kuin yöllä ja päivällä. Yksityistäminen tarkoittaa sitä, että palveluntuottaja voi vapaasti määrittää hinnan ja sen kenelle palvelun tarjoaa. Mutta ulkoistamisessa yhteiskunta kontrolloi palvelun tuottamista ja määrää hinnan. Viime kädessä valta on maakuntavaltuustolla, jonka kokoonpano määräytyy aikaisemmasta poiketen suoralla kansanvaalilla.

Monet hankkeen kriitikot vetoavat asiantuntijoihin. Tässä suhteessa olisin hyvin varovainen. Myös asiantuntijat lausuvat mielipiteensä omista lähtökohdistaan, puolustavat omaa reviiriään ja maailmankuvaansa. Sitä paitsi juuri sote- ja maakuntauudistuksessa asiantuntijoiden mielipiteet heiluvat erityisen paljon laidasta laitaan. Olet sitten äärivasemmalla, tai äärioikealla, löydät taatusti asiantuntijan, joka on kanssasi samaa mieltä. Yhtä mieltä asiantuntijat eivät ole, ei tässä asiassa kuten eivät yleensäkään.

Nykyjärjestelmässä kunnat vastaavat perusterveydenhuollosta. Mihinkään ei pääse siitä, että malli on tullut tiensä päähän. Järjestämisvastuu on aivan liian monessa paikassa, Varsinais-Suomessa 27 kunnassa. Jotta kaikilla olisi mahdollisimman yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet sosiaali- ja terveyspalveluihin, tarvitaan yksittäistä kuntaa leveämmät hartiat. Kun edellisillä vaalikausilla on tyrmätty isäntäkunta – ja kuntayhtymämalli, palvelun järjestäjänä jää jäljelle vain maakunta.

Maakuntauudistusta on moitittu siitä, että se luo uuden kolmannen tason kuntien ja valtion keskushallinnon väliin. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Sairaanhoitopiirit, maakuntien liitot, ELY-keskukset ja TE-toimistot edustavat jo nyt väliportaan hallintoa samoin kuin kuntien toimintaa laveammin edustavat kuntayhtymät. Nyt ne laitetaan saman katon alle ja koko hommaan tuodaan mukaan demokratia. Tällä hetkellä ELY:t ja TE-toimistot ovat valtion hallintoa, eikä maakuntien asukkailla ole mahdollisuutta vaikuttaa niiden toimintaan.

Uudistusta on tehty jo kaksikymmentä vuotta. Asiaa valmistelemassa on ollut ministereitä kaikista suurista puolueista. Osa esitetyistä malleista on todettu perustuslain vastaisiksi tai poliittisesti mahdottomiksi. Siksi on melkoista vastuuttomuutta esittää uudistuksen lykkäämistä taas seuraavalle vaalikaudelle, tai väittää, että nykymalli toimii.

Olen tietenkin nähnyt lukemattomia kertoja, että jokaisella yhteiskunnallisella uudistuksella on monta puolta ja laaja-alaisia vaikutuksia. Jos puolueiden ehdottomana vaatimuksena on vain oman mallin toteutus sitä piiruakaan muutamatta, kiista ei pääty koskaan. Monipuoluemaassa on kyettävä yhteistyöhön, ei määräilemään. On ymmärrettävä, että sote- ja maakuntauudistuksen kaltaisessa reformissa kaikkien on joustettava. On syytä vakavasti toivoa, että eduskunnalla on malttia ja viisautta tehdä välttämätön sote- ja maakuntauudistus.