Uneliaisuudesta maksetaan kovaa hintaa

Nyt maksetaan kovaa hintaa uneliaisuudesta ja pelkuruudesta. Suomen talous ei ole pystynyt toipumaan kansainvälistä finanssi- ja velkakriisiä edeltävälle tasolle.  Päinvastoin taloutemme on supistunut viimeiset kaksi vuotta eivätkä ennusteet lupaa juuri parempaa.

Paljon tilanteesta kertoo se, että kansantuotteemme on tällä hetkellä samalla tasolla kuin vuonna 2006. Muualla Euroopassa finanssikriisi on jo osittain saatu selätettyä ja päästy takaisin kasvu-uralle. Suomen talous kuitenkin laahaa perässä, eikä kasvua ole näköpiirissä. Syyt ovat sekä omasta politiikastamme johtuvia että meistä riippumattomia.

Virhe tehtiin jo vuoden 2011 hallitusta muodostettaessa, jolloin nojauduttiin ylioptimistisiin kasvuennusteisiin. Niihin tukeutuen ei ymmärretty kiristää vyötä, vaan elettiin leveämmin kuin mihin Suomella oli mahdollisuuksia. Myös tuon virheellisen politiikan satoa niitämme nyt.

Toisaalta kysymys on teollisuutemme rakennemuutoksesta. Suomen menestystä siivittäneiden elektroniikka- ja metsäteollisuuden rinnalle ei ole löytynyt uusia teollisuuden haaroja. Pk-yritykset eivät ole pystyneet laajentamaan toimintaansa toivotulla tavalla, eikä uusista innovaatioista ole saatu vientimagneetteja pelialalta tulleita myönteisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Monet syyt ahdinkoomme tulevat kuitenkin rajojemme ulkopuolelta. Euroopan kilpailukyky on edelleen heikko verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Syitä on monia, esimerkiksi EU:n energiapolitiikka kurittaa eurooppalaista teollisuutta ja väestön ikääntyminen kuormittaa kansantalouksiamme.

Lisäksi käynnissä oleva Ukrainan kriisi ja sitä seurannut pakotepolitiikka on vaikuttanut Suomeen muuta Eurooppaa vakavammin. Venäjän viennin hiipuminen on aiheuttanut suomalaisille yrityksille tuntuvia tappioita ja johtanut mittaviin henkilöstövähennyksiin. Kaikki tämä taas hiljentää kotimaista kysyntää entisestään ja kierre on valmis.

Kenelläkään ei ole mitään pikaratkaisua Suomen talouden nostamiseen nykyisestä alhosta. Hankalassa tilanteessa ensimmäinen lähtökohta on kuitenkin talouden tasapainottaminen. Hallitus on saanut jo pysäytettyä menojen kasvun, mutta valitettavia lisäleikkauksia joudutaan vielä tekemään.

Sen sijaan puheet lisäelvyttämisestä velkarahalla on syytä lopettaa. Tie nousuun on kestävä, yritysten menestykseen perustuva talouskasvu, ei holtiton velanotto.

Yritystoiminnan ja erityisesti vientiteollisuuden kilpailukykyä pitää edelleen parantaa. Vain kasvavat yritykset voivat tuoda Suomeen lisää työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia. Tätä tavoitetta tukevat maltillinen palkkapolitiikka sekä satsaukset kotimaiseen energiantuotantoon. Hallituksen tuore päätös turpeen veron laskemisesta sekä metsähakkeen tuen lisäämisestä on hyvä esimerkki tästä.

Myös verojärjestelmän on kannustettava työllistämiseen ja työntekoon, jotta voimme rahoittaa sosiaaliturvan ja hyvinvoinnin. Suomessa on pidettävä jatkossakin huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, mutta velkarahalla se ei pitemmän päälle onnistu.  Viime kädessä hyvinvointi perustuu työhön ja vain työllä saamme Suomen jälleen nousuun.

Ilkka Kanerva

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 10.11.2014